maanantai 19. marraskuuta 2012

Tälläistä tänään. :)

Aloitan nyt viimeisestä viikonlopusta, etten unohda kirjoittaa siitä. Et otsikosta poiketaan vähän.. :--D

Anonyymi kommentoi viimeisimpään bloggauskeeni, että minne on unohtunut musiikki, valtava voimavarani. Juuri viime viikolla oli harjoitukset maanantiana sekä to-sunnuntaina. Eli oli viikonloppuharkat, perjantai 18-20, lauantaina 10-18 ja sunnuntaina 10-15 + konsertti alkaen kolmelta. ;--) Et ei se minnekään ole kadonnut.
Se konsertti olis tosin voinut mennä paremmin.... takarivistä kuului "ihhiihihhihi tprööthtötröööt hihihih" kun nauroin torveen. Ehkä en kerro tästä enempää.. :'------)

Isä, veli ja koira saapuivat tänne Norjaan torstaina illalla monen mutkan kautta, mutta perille pääsivät kuitenkin!

Ja takaisin tähän päivään.

Aamulla äiti vei mut kouluun just puoli yhdeksäksi - kuten mulla aina alkaa koulu. Pihalla oli bussi ja sopivasti muistin sen nähdessäni "hups tänään oli se retki jonnekin mutten muista minne ja kestikö se koko päivää!" Joten kaappasin repustani pelkkä puhelimen. Rahat, ruoka ja muut tavarat jäivät reppuun.
Bussissa kuulin että mennään Vesisaareen museoon ja ettei se kestä koko päivää. Manasin tyhmyyttäni, olisi pitänyt ottaa edes lompakko mukaan myös.

Vesisaaressa kuitenkin kuulin että menemme myös kirjastolle. Soitin äidille että tuoda reppuni autosta kirjastoon sisälle, jotta saan kaapattua sen mukaani. Jakaannuimme kahteen ryhmään - meitä oli siis koko yläaste mukana - ja puolet meni aluksi museoon esittelyyn ja toinen puolisko kirjastolle, eli me. Kirjaston oven edessä sitten opettaja huomasi että kirjasto aukea vasta kymmeneltä, ja kello oli yhdeksän hujakoilla.
Ja hän kun oli varma että se aukeaa yhdeksältä.

Soitin taas äidille että olisko mahdollista päästä kirjastolle sisään, ja hän kävi kysymässä työkavereiltaan sitä. Asia selvisi ja pääsimme kirjastoon sisään.

Kymmenen hujakoilla kävelimme kaupungin halki museolle sinne esittelyyn. Jäätä ja vettä, liukasta. Tuulta ja vesisadetta. Mahtava ilma suorastaan! Perille päästyämme saimme laput joissa oli kysymyksiä Norjan viidestä vähemmistöryhmästä - juutalaisista, metsäsuomalaisista, mustalaisista, tataareista ja kveeneistä. Vanhan talon yläkerrassa oli metsäsuomalaisten ja kveenien näyttely, ja levysoittimisesta soi Kulkurin valssi suomeksi.. :---D
Vastaukset kysymyksiin sain opettajan avustuksella ja muilta lunttaamalla. Heh.
lisää tietoa asiasta tästä.

Ehdimme käydä vielä läheisessä kaupassa ennen bussin tuloa. Koulua oli sitten loppupäivän. Ja koulusta lähtiessäni en tajunnut että isä odotti parkkipaikalla - parkkipaikka on aivan toisessa päässä koulua ja en edes katsonut sinne päin lähtiessäni kävelemään kotiin! Musta jää vesilammikkoineen kiilteli katulamppujen valossa. Huoltoaseman kohdalla, eli lähellä kotia, isä ajoi auton tien viereen ja otti minut kyytiin. Sain kuulla että vaikka suomen puhelimeni väittää kivenkovaan että kenttä on hyvä, isä oli koittanut soittaa minulle tuloksetta - numeroon ei ollut saatu yhteyttä.

Kertoessani päivästäni isälle ja veljelle veljeni ähkäisi "miten sinä oikein pärjäät täällä yksin!? saatika sun luokkas?"
Heh, rehellisesti sanottuna en tiedä. Hyvin näemmä, kuten tekstistä voi päätellä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti