Ekreijan linturetki!

Eilen oli siis koulun kanssa linturetki Ekkeröijällä! (Ekreija se on virallisesti suomalaisittain, norjaksi Ekkerøy mutta väännän siitä sellaisen välimuodon Ekkeröijä!) 

Oli sovittu, että ope tulee hakeen mut ovelta kun turha mun olis lähteä mutkaa Annijoelle tekeen jotta pääsisin bussiin jolla muut menee. No, mie ootin ja ootin mutta ketään ei kuulunut. Naapurin auton keula näky, ja se lähti kohta siitä. Silloin päätin soittaa äidille - oltiin sovittu, että se veis mut jos ei kyytiä näkyis. Ja niin äiti vei mut Ekkeröijälle, missä muut oli jo. Mulle kerrottiin, että ne kyllä ootti mua kuulema ja kävivät kahesti kattomassa, mutta selitin etten mä kyllä ketään nähnyt. Se jäi vähän auki, mutta pääasia nyt että pääsin sinne - huonompi juttu ois ollu, jos äiti ei ois voinu tuoda.

Ja niin, lähettiin tarppoon tietä pitkin. Lähes kaikilla oli kiikarit kaulassa, toppatakki ja vaelluskengät.Itellänihän oli tuulitakki ja tennarit. Hups.

Päivä oli kaikenkaikkiaan harmaa, pilvinen ja vähän tihkutteli vettä, muttei kuitenkaan satamalla. Käsitykseni Ekkeröijästä muuttui täysin, sillä mähän en tiennyt että yli puolet Ekkeröijästä on multa kokonaan näkemättä ! Kun aina ollaan autolla menty tietä pitkin, eikä mulla ollut hajua että se aukeaa sinne taakse. Aika uskomatonta miten paljon voi olla näkemättä paikassa, minkä luuli jo nähneensä..

HUI! Merikotkan poikasia... jotka ovat aikuisen korpin kokosia. Huhhuh. Näkymä oli muutenkin kuin suoraan luontoelokuvasta !

Jep, tuo seinä on valkoisenaan lokkeja. Ne asuu tuolla kallion koloissa ja minne vaan mahtuvat. Aikamoinen lokkiyhteiskunta !

Tätä kyseistä kuvaa kannattaa tsekata uudestaan, kun oot lukenu kaks kuvaa alempana olevan kuvan kuvatekstin...

Kiivettiin yläasteen kanssa tuota järkyttävää polkua ylös. Jalkoja särki jo viiden metrin nousun jälkeen... argh. Mut tuolta näkyy taloja ja vähän museotakin - käytiin myös museoissa, ihan kivoja katella! (:

Ja tuossa jyrkänteen reunalla mentin makoileen mahalleen ja kurkattiin reunan yli. Korkeutta 30-40 metriä ja nähtiin suoraan lokkien pesät yläpuolelta! Aluks tuntui että kauhultani en pääse edes pakeneen siitä reunalta, mutta niin sitä tottui katsomaan korkealta lokkeja, kalliota ja merta. Hiljaa hivuttauduttiin lähemmäksikin, jotta nähtäis vielä paremmin. Kuvia en tietyistä syistä ottanut siitä (toivon totisesti ettei tätä tarvitse selittää jälkikäteen), ja muutenkin tuo pitäis saada kokea jokaisen itse. Suosittelen tätä ihan kaikille, jotka ovat tarpeeksi järjissään ollakseen juoksematta jyrkänteeltä alas, pystyvät kiipeämään tuonne ylös (oli sinne helpompikin reitti mutta aivan toiselta puolelta) ja pystyvät menemään maate ja ryömimään vielä poiskin siitä. Sinun ei tarvitse myöskään olla ornitologi, sillä en minäkään nyt niin intohimoinen lintujen bongaaja ole. Tuo näkymä sai adrenaliinin virtaaman ja sydämen pomppimaan. Siis ihan tosi, tuo oli niin kerran elämässä kokemus (ei sillä, aion kyllä lähteä vielä katsomaan tuota!) jota et varmasti kovin monessa muussa paikassa tuu kokemaan. Ekkeröijähän on nyt muutenkin maailman tunnetuimpia lintupaikkoja, joten siinä on jo paljon syytä lähteä käymään - poissulkematta kaikkia muita upeita paikkoja ja nähtävyyksiä!

Ja tässä liitelee merikotka, wiuuuh.

Uskaltaisitko ryömiä tohon reunalle mahallaan ja kurkata alas?

Määä! Mä en tajua miten noi lampaat uskaltaa laiduntaa noin korkealla ja kulkea niitä tosi kapeita ja jyrkkiä polkuja pitkin..

Ja makean veden lampi tai tällänen, kuulema sadevedestä ja lumen sulamisvedestä muodostunut - oli niitä toki useampia (:

Maaperä oli pehmeää - turvetta. Joskus vuonna kivi ja keppi lapset olivat keräneet turvetta valtavat määrät polttoaineeks ja lämmikseeks - kuin myös hilloja täältä ja jossain muualta, 30 litraa päivässä parin viikon ajan. Vanhemmat ovat sitten aina illalla hakeneet lapset kotiin poimimasta. Karua, rahapula on ollut vissiin aika paha.

Oon valitettavasti tylsä enkä osaa kertoa mitään näistä saksalaisten jutuista, multa meni tietenkin ohi mitä muille selitettiin ja koska porukassa kuljettiin, en ehtiinyt jäädä lueskeleen opastauluja joissa oli teksti myös suomeks. Sit ku meen toisen kerran niin lupaan selvittää tarkemmin nämäkin!

Toi paikka missä seisoin kuvatessani oli aivan pilkkopimeä, ja otin salamalla ton kuvan jotta näkisin mitä tuolla oikein on. Voitte uskoa, että säikähin kun vesipisara tippu katosta mun olkapäähän... Kyllä toista nauratti. ja pah.

Tää kuvien järjestys jotenkin sukkaa nyt, mutta koittakaa kestää. Tässä on siis nyt siitä museosta mistä kerroin vähän ylempänä. Tän kuvan laatu ei oo paras, pahoittelut.

Ja näissä.. luolissa  (? enhän mie tiiä noiden nimeä) ala-asteelaiset juoksenteli. Ei kiitos, vaikka toki kävin kurkkaamassa parikin kosteaa, pimeää ja vastenmielistä rotankoloa.

Ja tässä näkyy nää kaks kuuluisaa rantaa, oikea tuulisempi koska tulee avoimen meren puolelta. Tuolla oon pikkusena juoksennellu sisarusten perässä, hih !

Kuten jotku saattavat hoksata, tää kuva ja paikka on ollut aikaisemminkin blogissa. Viimeksi tuossa oli vain vettä, aluksi polvenkorkuista, kunnes se nousi vyötärölle. Ja olisi varmaan noussut korkeammallekin.... tää vuorovesi on ihan ihmeellinen juttu, vieläkin jaksan pällistellä kuinka se tekee maisemasta niin erilaisen ! Ja kuinka suuret ne erot ovat... ainakin matalammilla rannoilla.

Ja tässä näitä karmivia, ainakin kaks kertaa ihmisen mittasia tukipuita. Varmasti ne pitenee kun pohja pitenee (woow mikä älynväläys) koska tuolla toisessa päässä oli niin SYVÄÄ :--C

Tätä jotain rakkolevää missä on ilmakuplia :--D ne poksuu ällöttävästi kivasti kun kävelee niiden päältä.

Museon rakennuksen alta ! (:

Tossa näkee missä asti se vesi lilluu..

Ja tässä ei viimeks näkynyt ees pohjaa, nyt näkyy pohja kera kaiken rautalojun. iu.

Joku varmaan oli lyönyt nyrkin museon ikkunan läpi, tämä seurauksena.

Tuolla viimeks mittasin vettä itteäni pidemmällä kepillä, eikä yltänyt pohjaan.. Ja tikkaista ja noista tukipuista näkee, että silloin vesi oli hieman korkeammalla. Uskomatonta!

Meinasin lentää pehvalleni kun tajusin kaiken kukkuraks, että sielä näkyy pohja.... viimeks vaan sitä karmivaa, vihreää vettä. Tosin tossakin on kyllä ainakin puoltoista metriä vettä, aika huijaava tuo kirkas vesi.

Lopuksi kierreltiin tätä satamaa, kunnes bussit tuli. Mie menin opettajan kyydillä. Matkan aikana päätin näyttää kuinka tyhmä todellisuudessa olen, ja vähä-älyisenä osoitin vanhaa taloa ja sanoin "gammel hus"...... no, siitähän syntyi jotain keskustelun tapaista kun ope selitti Varangin taloista, joka on siis talotyyppi jossa on navetta. Tai jotain. Matka jatkui, tuli lisää vanhoja taloja joista huomauteltiin. Kaupungissa tuli vastaan perhe joka talutti kolmea koiraa. "Mange hunder", ope sanoi ja osoitti koiria. Todella fiksuna tokaisin että "akkurat", joka sai opettajan nauramaan iloisesti.
Ja sitten selvisi myös se, miksei häntä näkynyt aamulla - hän luuli että asun viereisessä talossa, ja oli parkkeeraanut viereisen naapurin pihalle, niin että vain keulaa näkyi tämän talon ikkunaan ja tavallisesti siinä on naapurin auto, joten en tajunnut että se oli se.
Loppukeskustelun (mikä kattoi "tusen takk", "god helg" ja "ha det") jälkeen kipitin sisälle tekemään eilistä, kiduttavan työlästä bloggausta. Toisaalta, ei varmaan haittaa jos vähän karsin kuvien laittamista - jos tää kuvatila on rajallinen ja tungen monia kymmeniä kuvia niin äkkiäkös se täyttyy..