Kuin salama kirkkaalta taivaalta

Opettaja selittää. Ja selittää. Koitan kuunnella. Viimeinen sana jysähtää alitajuntaani tiedostomattani; så at. Mieleeni välähtää sana suomeksi; joten. 

Siis häh. Enhän oo koskaan kuullutkaan koko sanasta?

Tämä toistuu päivän aikana useiden pikkusanojen kanssa, esim. derfor. Ekana tulee mieleen suomeksi siksi. Vaikken ole koskaan tietoisesti nähnytkään koko ihmeen sanaa?

Lisäksi odotan aivan innolla torstaita! Samfunnsfagin koe (koe on norjaks, mutta ne anta mulle kyllä et saan A4 lapun täyttää molemmin puolin miten haluan koetta varten. mutta eikö ne tajua että ymmärrän vain kiikun kaakun kysymyksen ja että en ole varma tarkoittaako se tuota vai tätä ja muotoilenko vastauksen näin vai noin?? ) ja liikuntaa. Jee!

Ensiviikolla tiistai on viimeinen koulupäivä, sillä alkaa syysloma. Ja mehän sännätään saman tien Suomeen... ;--)

Viime viikosta

Okei. Kirjoittelu on jäänyt taas vähemmälle ajalle, pahoitteluni.

Viimeviikolla meillä oli vieraita Kemijärveltä. Oppilaita oli yhteensä 5 - ei siis kovin paljoa - ja kaikki olivat yhdeksännellä. Viime syksynä kun norjalaiset (mielestäni ensimmäistä) kertaa kävivät Kemijärvellä, heidän kirjekavereitansa olivat nämä oppilaat. 

V-laaksoa!

Ja näissä maisemissa söimme eväämme. ; ) (kemijärveläiset saivat joka aamu eväät koululta)

Maanantaina mun olis pitänyt mennä illalla leirintäalueelle (mutta meninkin isän ja veljen kaa Ekreijalle retkelle =P), mutta kun tarkempaa kellonaikaa ei oikein saatu tietoon ja isä, veli ja koirakin olivat tulleet Suomesta kylään niin enhän mie malttanut mennä sinne. Näin ollen vasta tiistaina menin aamulla koululle. Meillä oli kolmeen asti kestävä pieni matka pitkin Varanginvuonon rantaan - aiheena geologia. Käytiin vuonon pohjalla Varangerbotnissa ja siitä Kirkkoniemeen päin (en tietenkään muista paikan nimeä, mutta käytiin katsomassa sielä jokilaaksoa, vanhaa peruskalliota ja suota jonka alla on ikirouta), ja sitten Varangerbotnista tänne Vesisaareen päin. Pysähdeltiin mulle ihan oudoissa paikoissa, joissa sitten kävelemällä jonkun matkaa löysinkin V-laakson. Ihmeellinen maa!

Meillä oli myös tehtäväkansio, mutta tehtävät oli norjaksi joten ne meni multa ja ryhmässämme olevalta toiselta kemijärveläiseltä ohi. Onneksi kuitenkin yksi opettajistamme osaa suomea, sillä hän on suomalainen, ja näin ollen mieki sain tietää kaikenlaista mitä en välttis ilman tuota reissua olis pitkään aikaan saanut tietooni!

Kävimme myös jossain kalmistossa. Maa oli ihan täynnä liuskekiveä! Alue oli lisäksi vanhaa merenpohjaa, ja siitä huomaa että meri on todellakin ollut joskus aikoinaan korkealla. 

Tässä sitä liuskekiveä Mortesnessissä lähempänä merta - me käytiin myös autotien toisella puolella tommosella vaaran rinteellä tai missä lie : DD

Viimeinen pysäkki oli Nessebyn (Uuniemen, suomalaisittain) kirkko. Tutkimme sen takana olevaa ranta-aluetta, missä nähtiin jään kuluttamaa kalliota. 

Retken päätteeksi käppäsimme leirintäalueelle, missä majoittui kemijärveläiset sekä suomenryhmä. Ruokailu oli klo 16 ja ruoka oli tosi hyvää! Kanaa vihannesten kanssa sekä (epäilisin) jasminriisiä. Nam. ♥

Mortesnesissä sen jonku kivikausipolun viittoja kai? : 'D ei ne mulle oikein avautuneet vaan..

Ruokailun jälkeen hipsin käymään kotona. Puhe oli että tulen kuudeksi takaisin illanviettoon ja sitten voisin palata yöksi kotiin. Toisin kyllä kävi. Palasin kuudelta leirintäalueelle, mutta oltuani sielä tunnin ilman mitään järkevää tekemistä koska ketään ei ollut missään  (lukuunottamatta yhtä toista harhailevaa norjalaistyttöä ja paria tyttöä Suomesta). Pelasin kyllä hetken toisten kanssa, mutta hekin lähtivät jonnekin ja silloin soitin äidille että tulla hakemaan. En kyllä loppuiltaa mädäntyisi siellä ilman mitään järkevää puuhaa, varsinkin kun veli ja isä ovat kotona.

Keskiviikkona oli koulua. Teimme ryhmätyötä samoissa ryhmissä, mitkä olivat tiistaina. Aiheena oli tämä samainen geologia, mutta teemoja oli kolme; jää ja sen työ, maisema ja.....ja.....joku. Anyway, tehtiin sitä ruokailuun (9:30-11:00) asti, jolloin tottakai syötiin. Vai syötiinkö? Minä jäin tämän kemijärveläisen kanssa tekemään ryhmätyötämme, sillä se ei ollut kovin hääpöisesti edeistynyt. Totesimme kummatkin, että taitaisi olla parit englannin ja ruotsin (mun kohalla norjan) kertaustunnit tarpeen. Niinhän ne oliskin..
Anyway, jokainen norjalainen joka näki sen, että uurastimme lounastunnilla oli järkyttynyt. Kaikki katsoivat vaan silmät kuutamonkokoisina kun me vaan tehtiin ja tehiin. Hei haloo, jotain outoa!? :--D mutta musta tuntuu että norjalaiset pitää suomalaisia muutenkin joinakin työhulluina...

Kalanmaksakivi. Teksti alemmassa kuvassa. (;

Mutta koska norjalaisista ei koskaan tiedä, olikin lounastuntimme vaan puoli tuntia. Vartti olisi Robinin "hittibiisin" (lainasin vaan median sanoja!) Frontside ollien harjoittelua. Joo, aplodit ja kiitokset tähän osoitteeseen, kiitos..... (se oli läppää. se oli oikeasti läppää kun soitin noille frontside ollien!!!1)

Joten, jouduttiin hotkaisemaan aika nopeasti leivät. 

Mun luokalla (eli Norjan 9-luokalla) oli köksää, ja mentiin tänne leirintäalueelle/nuorisotalolle/seurakuntatalolle tekemään pizzaa. Tai ainakin ne muut teki, mie hoidin sosiaalista kanssakäymistä yhden kemijärveläisen kanssa. Mut oikeasti, ne kaikki muut vaan hääri siellä keittiössä ja me tapitettiin tumput suorina oviaukossa pällistelemässä ja miettimässä mitä meidän pitää tehdä... Joten eikö kaikkien kannalta ollu parempi, että livahdettiin paikalta. Ihan vaan senkin vuoksi, että meidän pulina saattoi häiritä heidän työntekoaan. (ei mua nolota.)

Turvekota! (se oli ma-ta-la. ihmiset on vissii kivikauden aikaan olleet kääpiöitä? toki jos ne kulki selkä kumarassa niiku historiankirjat näyttää niin ymmärrän......

pöö. kuvassa heijastuu tekstiin kivikauden haamu.

Ja turvekodan sisältä (;

Joten, porisimme yli kaksi tuntia. Lahjakasta, eikös!? (: kyllähän mieki puhua osaan jos kieli on tuttu.. Mutta tosi mukavaa kyllä päästä välillä juttelemaankin toisten kanssa, tätä kielitaidottomuutta on tullut koettua ihan tarpeeks.

Muutkin kemijärveläiset ja suomenryhmäläiset tulivat koulun loputtua syömään. Pizza oli ihan hyvää, osassa oli vaan käyetty jotain megahypertulista kastiketta.. onneks en valinnut sitä pizzaa! ;--)

Kysyin opelta kiltisti että olenko tämän yön leirintäalueella. "Kyllä." ai no höh.
Mut menihän se ilta siinäkin. Aluksi linnoittauduin huoneeseeni. Tosin, sitä iloa keksi kaksi minuuttia, kunnes eräs norjalainen tuli kolkuttaan ovea ja kysyyn mua pelaamaan. ookei, mikäs siinä... Norjalaiset näytti meille kotejansa (näin harvinaislaatuista tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä!), jonka jälkeen klo 18 oli drillaustreenit koululla. Ennen treenejä hilpaisin kotona vaihtamassa vaatteet ja hakemassa tavarat yötä varten. Treenit oli kieltämättä kiva katsoa! (=

Turvekota kauempaa.. Käytiin parin muun kanssa vessassa. Siellä oli oikeasti semmonen huippuhieno vessa keskellä ei mitään? : 'D

Torstaina mentiin vuorostaan Vesisaareen. Katseltiin kaupungin museot, ja sitten oltiin tunti kaupungilla. Menin moikkaamaan äitiä kirjastolle, ettei hän vallan tule surulliseksi kun joutuu olemaan päivän yksin. ; ) Kävin myös kaupassa, mutta feilasin pankkikortin pin-koodin. Lahjakasta? Näin ollen kävelin pankkiin kysymään apua. Koska tiiän että ootte uteliaita mitä kieltä käytin.... jätän sen kertomatta englantia ja norjaa. : D haha. Englannista sain lauseita (en osaa muodostaa norjaksi lauseita. hei haloo, kertokaa joku mulle sanajärjestys, noiden påavfrai sekä enetei käyttö kiitos!) ja norjasta paikkailin sanoja joita en englanniksi muistanut. Musta tuntu että sitä työntekijää tais huvittaa...
Mutta, sain nostettua pankin kautta rahaa ja postiin lähetettäisiin pin-koodi. Kiitoksia!

Seuraava kohde oli Mortesnes, jossa käveltiin tämä polku joka päättyi turvetalolle. Eipä olisi tuollakaan tullut käytyä muuten. :--D

Karttakuvaa asiasta! (:  Täällä seikkailtiin siis torstaina.

16-17 oli ruokailu (oppilaat teki ruoan) ja sitten olikin tälläinen yhteinen... no ei juhla mutta joku tilaisuus? Joo. Esiteltiin keskiviikkona tekemämme ryhmätyöt (meidän ryhmällä oli alkeelisin... mutta ne ryhmät, joissa oli suomalaisia tekivät suomeks sekä norjaks, muut ryhmät teki englanniks), hölistiin tämä ystävyyskuntakaupunkilitania ja jaettiin lahjat. Tai muistot, mitkä vaan. Meinasin ängetä muiden suomalaisten mukaan lahjojenjakoon perusteella mäki oon hei suomalainen, kattokaa hyvänen aika vaikka passista tai Kela-kortista!

Sitten oli soittoa ja laulua. Minä ja pari muuta kemijärveläistä oltiin soitettu ennen ruokailuakin tätä Puistossa-biisiä, joten soitettiin se. Laulajaa meinas ujostuttaa, mutta sen puolen hoiti norjalaiset tehokkaasti - hurraamalla ja kannustamalla. Eihän siinä lopulta toinen kehtaa olla tulematta!
Loppuhuipennuksena laulettiin Frontside ollie!! videokuvasin sen. se oli niin hauska! =D

Loppuilta tehtiin jotain.

Merisiili!

Perjantaiaamuna (ainiin. unohdin varmaan hehkuttaa, että sain oman huoneen? siis neljä sänkyä, mutta asukkaana vain minä! ♥) nouseminen oli kuin haudasta nousisi. Vähän ennen seitsemää soi herätys, mutta sain luuni koottua niin että joskus puoli kaheksan pääsin toikkaroiden pystyyn. Aamupalalle en aluksi kehdannut mennä - luulin että siellä siivottiin jo, kun kuului paljon kolinaa - mutta kun menin varttia vaille kahdeksan sinne niin suurin osa oli vielä syömättä. Suomalaiset kuorsasivat kuulema menemään. : ') en ihmettele, ne valvokin kyllä toosi myöhään!
Joten, join omenamehua (namnamnam♥) ja sain kyydin opettajalta. Mie kun asun näistä norjalaisista kauimpana ja opettajallahan oli työpäivä, niin pääsin näppärästi kotia. Kiitos!

Valitettavasti en vielä lopeta romaaniani. Torstai-iltana meille saapui vieraita Suomesta (isä ja veli lähtivät keskiviikkona)! Äidin ystävättäriä kaksi kipaletta. =D Torstaina näkyi myös kuulema revontulet. En ehtinyt näkemään, vaikka säntäsin ulos!
Joten, kun perjantaina sain kyydin kotia, luulin että äiti on töissä. Vielä mitä. Pihassa möllötti kaksi suomalaista autoa, ja tuli siinä vähän vaivaantunut olo kun toinen toi kotia asti nähdäkseen että piha on täynnä suomalaisia autoja. No, kiitin kyydistä ja säntäsin sisälle. Porukka nous vasta sängystä! =D Teki mieli kyllä mennä itekin nukkuun, mutten mä unta enää saanut.

Olisin voinut tehdä ruskasta kunnon bloggauksen, mutta kunnon bloggaus vaatii kunnon kuvat. Ilmat oli niin kehnot ettei parhaimmasta ruskasta saanut oikein kuvia - voisin toki ettiä niitä ja laitella vielä tänne. Mutta tässä on yks esimerkkikuva ruskan lopusta. :----D

Käytiin perjantaina paikallisen oppaan (kröhöm) opastuksella ajelemassa Annijokea ja Vesisaarta. ;--)

Lauantaina käytiin Berlevågissa, ja sunnuntaina Vuoreijassa. Oli kyllä tosi mukava käydä Berlevågissa - kun en ole siellä aikaisemmin käynyt. Ei siellä oikein muu houkuttanut kuin se lasilintustudio (jonka nimeä en muista). Mutta onpahan kuitenkin käyty siellä!

Maanantaina lähtivät vieraat. Paluu arkeen siis. Koulukin on nyt ihan tavallista syyslomaan asti!
(...ja siitä lisää myöhemmin.)

(ps. Kuvat varmaan sekottaa bloggausta, sillä Mortesnesistä oli paljon kuvia ja koitin tunkea monta mukaan ilman että tulee kilometrin pitusta kuvajonoa. Kuvia tiistailta ei valitettavasti ole kuin V-laakson kuvat, sillä vettä satoi niin etten viittinyt kastella kameraani ikuistaakseni vesisadetta ja sumua.)

Lasi ei aina helise - joskus se soi.

Kuva Draupin kotisivuilta, biografi - sivulta (: linkki alempana.

Kävimme äidin kanssa eilen illalla Draupin konsertissa kirjastossa. Se oli kertakaikkiaan aivan uskomatonta!
Draup muodostuu siis kahdesta naisesta (itse sanoisin että tytöstä, sillä heillä oli ihanan herttaiset hymyt!) ja kontrabasissista (joka ei kaikissa konserteissa ole mukana mutta Draupin kotisivuilla hänet on laitettu joukkoon). He soittavat viinilaseilla - voi kyllä!

http://www.youtube.com/watch?v=AxoS_if6NhQ

En osaa sanoin kuvailla, joten parempi että kuuntelette itse. : )

http://draup.no/

Kotisivut! ^^
Klikkaamalla esim. oikealla olevasta palkista "Biografi" löydätte heidän elämänkertansa - norjaksi. Toivottavasti osaatte sitä, tai edes ruotsia. ;--)

Kotona taas... muttei kauaa!

Eli viimeviikon ma-pe oltiin 8. (sama kuin Suomen koulun 7. luokka) luokan ja suomenkielen ryhmän kanssa Kemijärvellä. Meitä oli 12 yhteensä, ja mentiin 2 vuokra-autolla - toinen pakettiauto ja toinen henkilöauto. 

Huomasi heti, että norjalaiset ovat tottuneita pitkiin matkoihin - koko 7 tuntia (ajomatka suurinpiirtein pysähdyksineen kaikkineen) he istuivat ihan rauhassa autossa, eivät riehuneet ja valittaneet pehvan puutumista. Ainoa tappelu oli minun yksipuolinen taistelu opettajan kanssa radiokanavasta - nyt ollaan hei Suomessa, ei yritetä vahingossakaan kuunnella Norjan kanavia! ja ei, ei kuunnella radio Inaria, tiedän parempiakin kanavia..
(vaikken radio Inaria ole kuunnellutkaan - hups. älkää ottako mun kommentteja turhan vakavasti.)

 Matka taittui yllättävän nopeasti - onpa mukava että oon tottunut itekin pitkiin matkoihin. Pysähdeltiin kaupoissa, syömässä ja vessassa kohtalaisen usein - norjalaisethan osti aivan innoissaan Suomesta kaikkea mahdollista kun oli niin halpaa! Jopa jotku älyttömät huskylakit kahdella kympillä matkamuisto myymälästä.. Syömään pysähdyttiin Ivalossa ja kyllä suomalainen ruoka maistui. =)

Lähdettiin n. 9 aikaan Norjasta, ja Suomen aikaan oltiin perillä n. klo 17 (jos oikein muistan). Perille päästyämme etsimme ensimmäiseksi mökkimme, joihin majoittuisimme. Ne löytyi Kemijärven (toivoakseni se oli Kemijärvi) rannalta. Mökkejä otettiin yhteensä kolme - tytöille (suurin), pojille ja sitten kahdelle opettajalle. 

Ja niistä mökeistä... ne oli kyllä osittain aika onnettomia.Vessan ja suihkun ovessa ei ollut lukkoa, suihkussa ei ollut verhoja niin suihkun ympärilläkään kuin ikkunoissa ja saunakin oli siinä vieressä. Mökissä tuli pian kuuma, sillä porukkaa oli, mutta ikkunoita ei varmaan oltu avattu sitten niiden valmistamisen jälkeen joten kaikki eivät suostuneet yhteistyöhön ja ne jotka suostuivatkin, ilmoittivat sen kyllä kovaäänisellä vinkaisulla tai narahduksella. Yläkertaan vievät raput olivat suoraansanottuna aivan hirveät, sillä ne oli onnettoman kapeat ja niihin meinasi jäädä aina jaloistansa kiinni. Loppu kannatti melkeinpä kontata, jos halusi turvallisesti perille.

Yläkerrasta (:

Ja ihanat portaat! Vessan ovi näkyy alhaalla heti portaita vastapäätä.

Me kaikki nukuttiin yläkerrassa, missä oli 9 sänkyä joten yksi jäi ylimääräiseksi. Mun sängyssä oli vaan yks olematon patja, joten pehmensin sänkyä vähän makuualustallani. :D Parveke oli, mutta vaikka yö oli tukahduttavan kuuma untuvamakuupusseissa, ei osa porukasta halunnut ikkunaa tai ovea auki. En oikein ymmärtänyt miksi.

Ensimmäisen päivän iltana asetuttiin taloksi ja käytiin kaupassa. Kirjasto oli kiinni niin myöhään, joten sinne ei päästy.
Ja siitä kaupasta. Porukka otti vedettävän korin peräänsä, ja pitivät myös huolen että se täyttyi - sipseillä, juomilla ja karkeilla. Kauppakierroksen jälkeen he vertailivat kuittejansa (ai sulla meni vaan kymmenen euroa, mulla neljätoista), laskivat loppusumman Norjan kruunuissa, katsoivat täysiä kauppakassejaan ja nauroivat. Onpa mukavan halpaa!
Siinä tunti olonsa vähän ulkopuoliseksi, kun itse laskeskeli kolikkoja kokista varten... : D mutta eipä mitään, en kyllä ajatellutkaan juoda Batterya ja syödä kahta sipsipussia, mulle riittää kokis ja pieni keksipaketti.
(Ja siitä Batterysta, energiajuomasta. Tölkki maksaa 3 euroa, ja siitä tuplatölkistä en sitten tiedäkään, mutta merkki oli tuttu ja sitä ne ostikin kiitettävästi - vaikka se on kallein energiajuoma hei!)

Tiistaina herättiin aikaisin. Tapaisimme suomalaiset koululla yhdeksän tienoilla. Kaikkia jännitti, huomasin sen selvästi. Muakin jännitti, tottakai, mutta kun mietin ylipäätänsä koko reissua - muuthan tuli oikeasti ulkomaanmatkalle Suomeen keskelle vierasta kieltä, miehän palaan kotimaahan, eihän mua pitäs jännittää! Ajatus lohdutti, mutta minkä mahdat jos jännität nyt suurinpiirtein kaikkea. (En silti jännittänyt suuremmin Norjaan muuttoa - vaan tätä, suomalaisten tapaamista.)

Koulun pihalla norjalaiset vetäytyivät tiiviiseen ryhmään, josta vilkuilivat hermostuneesti muita oppilaita. "Missäköhän ne meidän kirjekaverit ovat?"
Ja näistä kirjekavereita -saatiin keväällä Kemijärveläisten kirjoittamia kirjeitä, joista valittiin sitten kelle kirjoitetaan vastauskirje. Piruuttani kirjoitin aluksi norjaksi, ruotsiksi, englanniksi ja sitten vasta suomeksi. >) Kyseinen uhri ei tainut järkytykseltään uskaltanut vastata, sillä vastausta en saanut koskaan. : D

Oppilaita alkoi ilmestymään pyörillä kouluun kera makuupussien ja -alustojen - ahaa, siinä he ovat! Jännitys tiivistyi kuten porukkakin. Lopulta koulun kellot soivat, ja meidät ohjattiin koulun sisään hakemaan eväspussit tulevaa päivää varten. Pussissa oli kaksi makkaraa, sämpylä, leipää, kaksi pillimehua ja omena. Tungoksessa osa kirjekavereista huomaavat toisensa ja moikkaavat - mutta minä livahdan nopeasti ulos ettei pokkani pettäisi suomalaisten komenteista.

Linkassa istuin norjalaisten taakse, kauas suomalaisista. Haha, jos joku luuli että liimautuisin suomalaisiin ja pölöttäisin kuin papukaija, erehtyi pahasti. Viihdyn paljon paremmin norjalaisten toverieni seurassa. Ruotsinopettaja kyseli norjalaisilta nimiä (vad du heter, eli sanajärjestyskin opettajalla hallussa) ja miten he osaavat suomenkieltä. Lopulta hän sattui minun kohdalle ja kysyi nimeäni tällä erinomaisella ruotsillaan. Vastasin pokkana, ja hän uteli miten osaan suomea. Hymyilin. "Paremmin kuin luuletkaan."

Kesti hetken että opettajaparalla meni perille, että olen suomalainen joka asuu Norjassa. Ja sitten ilo olikin suuri... "no mutta sittenhän ryhmiin saadaan yksi suomenkielinen (hox, ei suomalainen) enemmän, mahtavaa! Samalla voisit ehkä toimia tulkkinakin..." ja niin hän viiletti pois ennen kuin ehdin kuin hymyillä kohteliaasti. Ok, selvä, musta ei kyllä vaan tulkiks ole. Käännän katseeni kauniiseen Suomen luontoon ja matka jatkui.

Kohta tuli ryhmänjako - suomalaisista tuli ryhmänjohtajat valitseen ryhmäänsä porukkaan. Opettaja tottakai kuulutti että tuo tuolla on suomenkielinen, ja mulle heitettiin kangaspala joka oli tarkoitus laittaa käteen. "Tuu meidän ryhmään kiitti" mutisin hämilläni että se sopii vaikka en nähnyt koko tyypin kasvoja ja ja se ehti lähteä jo.
Ruotsinopettaja tuli kysymään multa, että oliko mulla kirjekaveria Kemijärveltä (ja aloitti ruotsiksi kaksi sanaa kunnes muisti että mulle voi puhua suomea). Paljastui että on, ja hän viittasi poikaan joka istui taaempana. Nyökkäsin ja mutisin jotain. Ei oikein huvittanut ängetä ventovieraan viereen istumaan, jos sitä multa ootettiin. Loppumatka sujuikin sitten rauhassa.

Perillä luontokeskus Naavassa (joka kuulema on avattu aivan tänä vuonna, vau!) tutustuimme sisätiloihin. Näyttelyssä oli laidasta laitaan kaikkea, maaperästä, eläimistä, kasvillisuudesta ym. Mua harmitti ihan hirveästi, etten osanut norjaa - olisin halunut tulkata norjalaisille, mutten osannut. Mun ryhmän jäsenetkin ehti jo kailottaa innoissaan että niillä on tulkki, mutta jouduin valitettavasti tukkimaan niiltä suun faktalla, ettei musta ole tulkiks. : D

Kiertelyn jälkeen lähdimme Pyhä-Luostolle kävelemään. Pysähdyimme Tiiaisen laavulla syömään, jossa aloitimme tehtävien tekemisen. Kaikkia aisteja käyttäen piti tutkia luontoa. Matka jatkui suolle, jossa oli tehtävänä etsiä eri eliölajeja ja nimetä ne suomeksi, norjaksi ja englanniksi. Siinä olikin haastetta!

Seuraava tehtävä oli samanlainen, mutta ympäristönä lehto.Siitä matka jatkui Isokuruun, jonka maisemat yllätti positiivisesti jopa mut, suomalaisen, joka tulee Norjasta. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki! Suosittelen todella käymään katselemassa ne maisemat jos on suinkin mahdollista. Kamera oli mulla repun pohjalla ja oisin joutunut kantamaan sen kädessä joten kuvaaminen jäi... Kaappasin netistä pari esimerkkikuvaa korvikkeeksi;

Ecosiasta bongasin tän kuvan hakusanalla "Isokuru" :)

"Uhriharju" oli hakusana, ja ton tapasia portaita kiivettiin Uhriharjulle... askelmia kuulema 400, en kyllä ite laskenut. : ''D

Matka oli uuvuttava kiitos portaiden, mutta kannatti kyllä käydä. :) Palasimme Naavalle, josta lähdimme kohti Kuukiurua - yöpymispaikkaamme jossa myös söimme. Suomalaiset nukkuivat teltassa, norjalaiset mökissä. Se siitä ulkona nukkumisen opettamisesta! =D (ja miekin nukuin sisällä. Pääsin keittiön johonkin vanhalle, levitettävälle puusohvalle ja sain nukkua ihan yksin siinä huoneessa - mulle luksusta, mutta muut oli kamalan huolissaan kun joudun nukkuun yksin ja onko se ookoo oikeasti :DD)
Ilta puuhastelliin jotain randomia kahdessa ryhmässä - norjalaiset + minä ja suomalaiset. Aika masentavaa oli myös kuunnella kommentteja puolin ja toisin (erityisesti suomalaisen suista, onneks en osaa norjaa turhan hyvin ::D). Yleisin valitushan oli ettei ne ymmärrä mitä toiset puhuu. Aika tuttu tunne mulle.

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme soutamaan kirkkoveneillä. Toiseessa veneessä oli 14 soutajaa, ja siinä missä minä niin 12. Soudettiin suunnilleen 2 tuntia ja 10 kilsaa! Oletin et se olis paljon raskaampaa ja inhottavampaa, mutta mukavaa se oli. Lopussa sormiin sattui koukistelu, mutta kun kuunteli joidekin valituksia kipeistä käsistä, selästä, jaloista ja rakoista käsissä, niin eipä se koukistelu paljoa enää haitannut. =D Loppumatka olikin kilpasoutoa, mutta hävittiin - toisen veneen porukka kyllä lähtikin meitä ennen ja soutajia oli vähän enemmän, mutta eipähän tullut ainakaan tylsää!

Oinaan koululla (jokin vanha koulu jossa kai jotain toimintaa on joskus) söimme ja tehtiin vähän jotain tehtäviä taas vaihteeksi, mutta aika pian jatkettiin matkaa Kemijärvelle ja uimahalliin. Ite en uinut (uikkarit jäi Norjaan), joten istuskelin kahviossa lataamassa mun puhelinta (laturikin jäi Norjaan) ja lukemassa uusinta Demiä (Nuorgam, shoppailupaikkani petti mut - siellä ei ollut uusinta Demiä!!). Siinä se aika kului, enkä ollut ainoa - moni kävi vaan suihkussa mutkan ja tulivat sitten siihen istuskelemaan.

Kun kaikki olivat kasassa, lähdettiin sairaala Lappooniaan syömään. Matka taittui apostodin kyydillä, ja yks tyttö haastatteli mua sen matkan paikallislehteä varten.. Muita oli jo haastateltu, ja hän kyseli ihan peruskysymyksiä; mikä matkassa on mukavinta yms. Hän kyllä hämmentyi kun tokaisin suoraan, etten osaa norjaa. No, hän ei ollut suinkaan ensimmäinen. : 'D

Sairaalassa änkesin ensimmäisinä syömään norjalaisten kanssa ja livahdin sieltä äkkiä(kyllä, sairaalat ovat kammottavia) ulos. Kun muutkin tulivat, lähdimme kohti Nuorisotaloa. Juttelin kirjekaverini kanssa niin keskusteluun syventyneenä, etten tajunnut että muut norjalaiset meni tietenkin uimahallille autojen luokse ja veivät uimakamppeet eka mökille kuivumaan, joten kävelin sitten suomalaisten kanssa nuorisotalolle. Onneks mulla ei mitään hätää ollut kielen puolesta! :--D

Nuorisotalolla oli järjestetty jotain ohjelmaa, mutta en mitenkään erityisemmin viihtynyt vaan lähdin aika pian parin norjalaisen kanssa kirjastoon, kauppaan ja sieltä mökille.

Istuttuani yläkerrassa lukemassa kirjaa illalla, tuli yksi tyttö siihen ylös ja huomasi että istun siinä yksinäni. Hän katsoi mua niin myrtynyt ilme kasvoillaan; "Miks sä istut täällä yksin? tuu meidän kaa tonne!" Mutisin ja kohautin olkapäitäni - ei mua oikein kiinnostais lähteä, se on aika kiusallista kun ei ymmärrä. Eilen illalla mut oli myös haettu ulos muiden mukaan, mutta rajansa hei munkin sosiaalisuudella (...mikä se sekin on...)! Tyttö oli kuitenkin selvästi päättänyt että tuun sen mukaan "Paula, käyn alhaalla vessassa ja sitten tulen ja sinä lähdet mukaani - halusitpa tai et." Mua alko väkistenkin naurattaan - eikö ne oo nähny jo että oon toivoton tapaus? Mutta ei, uhkaus ei jäänyt sanoiksi, ja niin mua vietiin taas. Huoh.

Torstaina oli metsäpäivä - mentiin metsään. Mulla oli aluksi crocsit jalassa (aioin kyllä vaihtaa ne, mutta oli rakot jaloissa niin armahdin aluksi jalkojani), mutta vaihdoin kengät ja juoksin sitten väärään bussiin koulun pihalla... Ei näkynyt edes vähänkään tuttuja naamoja, joten kysyin että onko tää oikea bussi. Kaikki vaan pällisteli mua, kunnes joku opettaja sano varovasti että toiseen bussiin meni norjalaisia. Kiitin ja hipsaisin toiseen bussiin. : D

Metsässä osallistuttiin ekana johonkin pienimuotoiseen visailuun, johon liittyi puun pituuden arvioimista, kasvien tunnistamista ja puun tilavuuden laskemista. Melkein kaikki oli unohtunut mun päästä, mutta jotenkuten sain sen tehtyä. Palkintoa en saanut, mutta se ei kyllä mikään ihme ollutkaan. :D
Seuraavaksi oli metsäkoneen esittely, tietoa alasta ja makkaranpaistoa. Sieltä suunnattiin sitten taimien istuttamiseen (y-ä-k. Pari kesää sitten istutin taimia veljien ja isän kanssa - uskokaa mua, se oli aivan järkyttävän typerää puuhaa.), mutta onneksi kaikilla ei ollut kumppareita joten se jätettiin välistä! Eli oli puhumista vaan, palkintojen jako (+ saatiin Stora Enson tuubihuivit, oikeasti hienot!) ja jorinaa puiden mittaamisesta ja kaikesta ihmeellisestä. Kello kaksitoista hipsittiin koululle syömään, ja välitunnin jälkeen oppitunneille.

Osallistuttiin kahdelle tunnille - englantiin ja ruotsiin. Englannintunti oli kiva, valittiin aina pakasta jokin kortti jossa oli kirjain, ja kun niitä oli nostettu tarpeeksi ope kirjas taululle ne kirjaimet - tehtävä oli muodostaa niistä sanoja. Vaikeeta oli (kun kirjaimet oli S, E, A, monina kappaleina kyseiset kirjaimet), mutta ihan hauskaa.

Ruotsin tunnilla sitten meidän ryhmä hajotettiin vastalauseista huolimatta "Ei me osata ruotsia!" "Kyllä te ymmärrätte." "No mutta hän ei!" ja viittaus minuun. Tottakai yhdyin tähän;"En oo lukenut ruotsia kuin puol vuotta!" Mutta, ei auta. Meidät hajotettiin armotta. Ja eihän se teksti vaikeaa ollut, enemmän mua tympi ne ihmiset - porukka vaan kohenteli hiuksiaan, tarkisti meikin, pyöritteli silmiään ja katto mua tympeästi. Tervetuloa Suomeen.

Norjalaiset toverinikaan eivät viihtyneet kovin hyvin, joten hipsittiin sieltä sitten kohti kirjastoa ja mökkejä. Viiden aikaan oli ruokailu, johon osallistui myös suomalaisia opettajia koulusta - ja he jakoivat meille Fazerin sinistä. Nam! ♥ vastineeksi he saivat meiltä kukkia.

Ilta sujui sitten mökillä, ja perjantainahan me ajettiin takaisin Norjaan. :--D


Ja ensiviikolla suomalaiset tulevat vastavierailulle; ja suomenryhmä (eli minä mukaanlukien) asutaan leirintäalueella heidän kanssaan, ja siinä menee taas yksi kouluviikko. Haha, kelpaa mulle! =D äiti vaan huokailee täällä kun oon aina jossain menossa... mutta mikäs tässä nuorena. (tää ei ollut vihjailua, ihan faktaa vaan!)

p.s... vaikka kirjotin jo romaanin (vastapainona näille muille tupputeksteille), pakko lisätä yhestä opettajasta, johon törmäsin linkassa. Hän puhu mulle aluksi ruotsia ja englantia, mutta kun sitten soitin isälle ja puhuin suomea, hän aloitti taas jutustelun ja luuli että oon Kemijärveltä. Korjasin, että asun kyllä Norjassa joo vaikka oon suomalainen, mutta opettaja meni ihan totaalisesti sekaisin, tapitti mua ja sai kerrottua vain Ivalon/Inarin hiihtokisoista joihin osallistuu kuulema paljon Vesisaaresta porukkaa (hän kuitenkin tiesi paikan!). Totesin siihen että Vesisaarilaisillahan on Norjan parhaimmasta päästä hiihtolatu missä harjoitella, mutta hämmentynyt opettaja katsoi mua vähän epäuskoisena, mutisi jotain ja alkoi kohta juttelemaan toisen opettajan kanssa. : D haha, voi parkaa..

Kemijärvelle!

Huomenna on siis lähtö 8. luokan ja suomenoppilaiden kanssa Kemijärvelle. Mahtanee muita jännittää - vieras maa, vieras kieli.. vaan kyllä mulle kelpaa! =D En oo koskaan käynyt Kemijärvellä, vaikka oonkin pohjoista kyllä ristiin rastiin tässä kulkenut. Kerta se on ensimmäinenkin!

Kemijärvi on siis ystävyyskaupunkimme. Ollaan sielä 5 päivää, ja parin viikon kuluttua vastaavasti he tulevat tänne Norjaan. Siis, en oo koskaan tiennyt tälläisestä ystävyystoiminnasta!? Miksei meillä ollut Suomen koulussa tälläistä... (vaikka äidin mukaan ystävyystuppukylä jossakin Ruotsissa olisi ollut. Olis siis ollut vähän huippua!)

Joka tapauksessa, asutaan siis leirintäalueen mökeillä koko aika, paitsi ti-ke yö jolloin ollaan teltassa tai jossakin... sillä suomalaiset aikoo opettaa norjalaisille, kuinka ulkona nukutaan. Anteeks mitä? Taitaa käydä kyllä toisin päin...... : ''D

Äidin kanssa ollaan kyllä yhdessä sitä mieltä, että paljon mukavampi olis majoittautua muiden nuorten koteihin. Eihän se mulle nyt eksoottista olisi ollut, mutta norjalaisille tottakai olis ollut varmasti upea päästä tutustumaan suomalaiseen arkeen - ja vastaavasti sitten kun suomalaiset tulee tänne, heidät vissiin majoitetaan leirintäalueelle. En ymmärrä!?? Tilaahan taloissa yleensä on nyt aina yhdelle nuorelle, mutta kyse onkin varmaan kielimuurista, ujoudesta ja niin.

Mutta, kerrankin niin päin että minä olen vahvoilla. Hehee. Olis kyllä aika noloa, jos nyt en pärjäis suomen kielen kanssa... vaikka pelkäänkin, että hyvin mahdollista voi olla, että norjalaiset puhuu suomalaisille silti mua enemmän. Jäiks. :---D

(Tein tässä Helmin testin "Millainen suomalainen olet?" Vastaus kiikkui ujon ja vaatimattoman välillä :--D
http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/ennustaja/testaa_itsesi/millainen-suomalainen-olet-testaa/2012/05/1545130)

5 päivän vaellus

Maanantaina lähdimme siis vaeltamaan luokan kanssa Varangin niemimaan yli, 55 kilometriä. Toden totta jännitti - miten pärjään, jos en jaksa, mitä jos kaadun ja nyrjäytän nilkkani, saan mahataudin..........

Onneksi ei käynyt mitään vastaavista, vaan loppujen lopuksi vaellus meni hyvin. : )

Suomessa isä sanoikin mulle; "no ei se mikään selviytymisleiri ole, kyllä teistä huolta pidetään" vaikka olin varma  että kyllä, juuri selviytymisleiri se on! Jossa hankitaan ruoka luonnosta - jos mun ruoat olis ollut onkimisesta kiinni, olisin paastonnut koko viikon - ja sitten juostaan rinkat selässä kuin huippu-urheilijat pitkin maita ja manttuita. Siis, paitsi minä.

Lähdimme koululta yhdeksän tienoilla. Saksalaiset vieraamme pakkasivat mulle rinkan, koska he ovat vaeltaneet paljon enemmän kuin minä (hehe, siihen ei paljoa vaadita) ja tietävät asiasta. Rinkan lopullinen paino oli 9 kiloa - ei kuulema edes paha. Koululla kuitenkin säikähdin jäikö mun crocsit - puhehan oli, että ne olisi rinkan ulkopuolella roikkumassa. Mutta ei hätää, ne löytyi sitten myöhemmin rinkan sisältä. ;-)

Taksi vei meidät Gednjeen, josta matka alkoi. Jännitti aivan törkeästi - varmasti kaikki muut on vaeltaneet ties missä ja kokeneita ja ovat hyväkuntoisia, rakastavat vaeltamista ja.....

Tässä oli ensimmäinen haaste - jääkylmä joki. Syvyyttähän ei ollut kuin alle polven, eikä virtaakaan paljon, mutta kylmäähän se oli! Hienosti kuitenkin selvittiin crocsit jalassa, vastarannalla sitten kuivattiin jalat ja laitettiin vaelluskengät jalkaan. Ja siitähän se varsinainen matka alkoi - ylämäkeä, ylämäkeä, ja vielä kerran ylämäkeä....

Tuo valkoinen vuori kaukana on osa tuollaista vuoristoa joka jakaa Varangin niemimaan kahtia. Toi on ihan eri kiveä kuin muu ympärillä ja seuras meitä koko matkan. (:

Ekana päivänä kuljettiin 9 kilsaa. Suurin osa oli ylämäkeä... argh. Mutta, selvisin ihan kunnialla, en ollut edes viimeinen joka käveli! Vaikka olenkin itse hyvän kunnon ruummillistuma... mutta, luinpas tässä juuri horoskoopistani että kauriit on luotu kulkemaan jyrkkiä ja kivisiä polkuja pitkin. Ahahaha : 'D

Laavumme! Se menee kahteen pieneen ja yhteen isoon pussiin, keppi + pieni pussi kiinnikkeille (tai mitä lie ovat..). Kuorma jaettiin oppilaiden kesken alussa.

Laavu sisältä tavaroineen.. (--: toi keltainen on semmonen "sisälaavu" jonka tarkoitus on varmasti kohottaa lämpötilaa.

Kävimme tuolla järven luona kattelemassa jos näkyis riekkoja - törmättiin kuitenkin vain poroihin. Matkalla käytiin katsomassa vanhojen talojen raunoita, sillä näiden lasten esi-isät ja tiesmitkä ovat käyneet täällä hakemassa ruokaa. Poimimassa hilloja, heinää jne. ja he asuivat sitten ahtaissa majoissa.

Tässä on tälläinen kasvi, joka kasvaa ympyrän mallisesti monta metriä pitkäks maata pitkin! Palaa todella hyvin, märkänäkin.

Ja kirkasvesinen jokemme. (:

Perille päästyämme olin todella helpottunut, totta kai. Selvisin ekasta päivästä! Teimme nuotion, ja mulla oli tottakai suomalaisena Hiillos-makkaraa mukana, haha... ja muilla oli Real turmat, sellainen pussi mihin lisätään vain vesi, annetaan hautua ja tsadaa - pasta bolognese on valmista! Makujahan oli erejä, ite ostin tälläisiä samanlaisia Partioaitasta Suomesta. :---D tosi käteviä!

Juomavesihän me otettiin aina, koko matkan ajan joesta. 

9-10 aikoihin illalla olin väsynyt, enkä halunnut istua muiden kanssa nuotiolla - en ymmärrä niiden vitsejä ja tarinoita, tuntisin itseni vaan todella ulkopuoliseksi. Joten, suuntasin nukkumaan.
Ja se oli aivan hirveetä. Siis todella! Oli kylmä ja kostea, kääntelin kylkeä ja hampaat melkein kalisi. Päätäkin särki. Aivan kertakaikkisen kamalaa. Olin jo varma että saan kuumeen tai jotain vastaavaa, mutta nukahdin lopulta.
(Mulla on hyvä ja uus (+kevyt ♥) untuvamakuupussi, jonka suosituslämpötila on -3. Lisäks mulla oli silkkilakana ja vaatevarustus oli aika paksu että.....)

Aamulla heräsin siihen, kun pääni yläpuolella ropisi vesisade. Me nukuttiin laavussa jalat kohti tankoa, joka piteli koko komeutta ylhäällä. Meitä oli 7, ja yks opettaja nukku omassa teltassaan sitten.

Muutkin heräs sitten, kun opettaja tuli märkänä laavuun keittämään spri-keittimellä vettä. Mua otti todella päähän se ajatus, että sataa vettä. Se tietenkin sataa loppuviikon mun tuurilla...
Aamupalaks saatiin Elovena pikapuuroja! :---D muutkin ihastui niihin.

Lopulta, kun laavu oli purettu ja kamppeet kasassa, vesisade oli lakannut. Ihanaa!

Tuossa vieressä oli järvi, ja tuollaista vaaran rinnettä me pääasiassa käveltiin. Kierrettiin näes korkeimmat kohdat näistä vaaravuorista (en todellakaan tiedä miksi noita pitäsi sanoa - tunturi on paljas, vaara puinen ja vuori kivinen... mikä siis tuo on!?). Matkalla oli paljon pieniä järviä, ja nähtiin ainakin 5 joutsensa yhteensä, pari jopa todella läheltä kun ne nous lentoon! (:

tarkennus (Y)

Tää puro ylitettiin, ja nähtiin rautuja! Semmosia valtavan kokosia ja paljon... :---D

Tunturiketun pesä. Se tekee vaa kaks koloa pesäänsä, missä muut ketut tekee monta koloa. : D

Tuolla horisontissa, ton vuoren jyrkänteen takana on Annijoki!! ♥ (ja päivä oli tiistai, 55 kilsasta kuljettu vasta n. 20 kilsaa..)

Ylitettiin nää kummatkin joet - aluks toi pienempi, sitten toi leveämpi tosta matalalta kohtaa missä noi kivet menee tolleen jännästi. :---D nilkkavesi mutta k-k-kylmä!

Tämä löydettiin nuotiomme vierestä.

...mitenköhän tämäki lie päätynyt puskaan. : ')

Vaatteita kuivumassa! :--D osahan meistä kävi uimassa.. ite en tarennut eikä ollut edes uimapukua mukana.

metsää?

Mentiin huvikseen joen yli toisesta kohdasta (mie siis kiikuin keskellä kivillä kompuroiden kömpelömmin kuin norsu, kaks muuta meni crocsit/kumpparit jalassa veessä ja roikuin niiden käsissä kiinni) ja kiivettiin tonne päälle.. :--D pääsin takasin, vähän vaan kastu toinen kenkä, mutta se kuivas nuotiolla!

Ja yritystä kauniista kuvista.

Iltanuotiolla saatiin vihkot, joihin olisi tarkoitus sitten kirjoittaa jotain tästä vaelluksesta. Minut tuntien kirjoitan romaanin, mutta saa nähdä milloin ehdin kirjoittaa sen loppuun.. kuitenkin, toinen opettajistamme on suomalainen ja puhuu suomea, joten hän selitti mulle sitten tarinoita (esimerkiksi siitä, kuinka joku vuosi sitten oppilaat jakaantui kahteen ryhmään - nopeisiin ja hitaisiin. Opettajat jäivät hitaaseen ryhmään, ja nopeat katosi näkyvistä.. illalla, kun hitaammat saapuivat leiripaikalle, nopeaa ryhmää ei näkynyt missään. Yksi valo kajasti ja liikkui leiripaikan ohi, mutta ei oppilaat. Aika kului, ja lopulta nopea ryhmä saapui. Heidän oli määrä kulkea joen alavirtaan, mutta he kulkivatkin ylävirtaan... Ja siis tämä vaellus järjestetään vuosittain aina 9. luokan kanssa.) ja muuta tietoa paikasta. Lopulta kuitenkin alkoi tulla niin kylmä, että menimme kaikki nukkumaan.

Ja mulla oli kylmä ja kostea yö - taas.

Ja koska tietenkin olen unohtanut kertoa, maanantaina käveltiin 9 km ja tiistaina 12 km.

Keskiviikon kunniaksi kahlottiin tälläinen yli <3

Tää iso kivi on muodostunu useista pienistä kivistä ja hiekasta! Sitä nimeä en muista mutta toi oli kyllä jännä :---D

Tulva?

Ennen tätä tietä oli n. 10 metrin joki, kapea maakaistale ja toinen samanlainen joki. Sitten tuli vielä tälläinen tie.... :'---) hyrr!

Kasvaa se levä täälläkin.

Tästä keskiviikon leiristä ei ole kuvia yhtään, mutta oltiin "jokipoliisien" mökin lähellä laavussa. Siellä oli myös ulkovessa, ajatella, ulkovessa!! mitä luksusta.. Ja jokipoliiseista, he siis kiertelevät kai katsomassa ettei kalastella ilman lupaa tai vahingoiteta luontoa.

Osa oli innokkaita onkimaan (varsinkin toinen opettaja!) mutta saalista ei saatu. =D Testasin itsekin. Kaloja kyllä hyppeli niin että vesi kiehui, mutta onkeen ei kukaan saanut kertakaikkiaan!

Torstaita. Tämmönen hornankattila ylitettiin...:------D Annijoki kaikessa komeudessaan, koski ylempänä.

Ja viimeisen kerran pystytettiin laavu.

 Kun tultiin tänne torstain leirillemme, oli yksi koulun opettajista lohessa ja hän oli tuonut meille hampurilaisia! Siinä monella askel piteni ja katse kohosi kun huomasivat hampurilaiset kaukaa.. :'---D haha! Grillattiin ne nuotiolla ja oli todella luksusta, kyllä!

Samana iltana kävi myös vanhempia oppilaita tervehtimässä meitä (osa tietenkin kalasti). Kiva yllätys ; )

Tuolla ylhäällä oli lohikerholaisten pieni mökki ja ulkovessa, jonka ovi ei pysynyt auki. Kivaa!

Ja tässä on koskea, jossa sitten moni innokkaana koitti saada lohen kiinni.. Niitä hyppeli kyllä kiitettävästi!

Tässä sieltä ylhäältä kuva. Oli kiva tulla crocsit jalassa alas!

Ja perjantaina matkaa oli enää 4 kilometriä. Lopussa toinen opettajista huusi "Enään 300 metriä niin se on ohi!!" ja silloin meitä vietiin - raskaat rinkat selässä pingottiin kuin varsat kohti vapautta! (jos niin nyt voi sanoa......x'D) Oli todella luksusta, kun saatiin käteen tölkit jääkylmää kokista. ♥ Automatkalla koululle oli todellakin tärkeämpää pidellä kokista pystyssä kuin soittaa äidille että oon tulossa! : D

Koululla sitten oltiin ihan fiiliksissä: "luulin ettei ikinä päästäisi pois sieltä, mutta tässä sitä nyt ollaan!" :--D laitettiin laavu kuivumaan, ja sitten lähdettiin kohti kotia. Ja kun kotiin lopulta pääsin, olin suihkussa varmaan ennätyksellisesti puoli tuntia - luksusta ♥

 Ja sitten kirja kädessä sohvalle.

Tuli vähän tökerö bloggaus, mutta en mitenkään jaksanut perjantaina kirjoittaa, lauantaina värkättiin uuden kämpän kanssa ja huomenna onkin Kemijärvelle lähtö....!